Pulkkamäkeilyä

Tänään oli niin nätti ilma, että lähdettiin pulkkamäkeen, Åsa täytti egollaan koirien rivit, sillä pojan kotaleen jäivät tällä kertaa kotiin nukkumaan. Åsa sinkoili pommin lailla isoa mäkeä ylös ja alas, emäntä taas hyöri kameran kanssa kuvaamassa tätä taivaanlahjaa. Välillä piti miettiä "tuo koirahan jaskaa ikuisuuden juosta mäkeä ylös ja alas, eikö väsy jo tule?" Koira sitten varmasti mietti "no eikö se emäntä tule, eikai se nyt jo väsähtänyt?" Paljon saatin hienoja kuvia, ja uskaltautui itse Emmakin laskemaan muutaman kerran mäkeä alas- Åsa pulkan perässä juosten tietenkin. (:



Sitten kun tultiin kotia, niin oli Erkalla ja Urholla kauhia kuulustelu "missä olit, mitä teit, miks me ei päästy mukaan?"

Ja juttua vielä eilisillasta. Oltiin koiruuksien kanssa ulkona vähän riehumassa ja purkamassa energiaa, mutta ehkäpä se energian purkaminen koski enemmän omistajaa, sillä mie olin kyllä ihan sippi sen jälkeen. Åsalla tarttui hirmusesti lunta jalkoihin, jaloissa oli golf-pallon kokoisia palloja. Prinsessaa inhotti paukut niin paljon, että alkoi ahteri lentää, kuin hepoilla. Åsa siis ns. pukitteli. :D Takajalat lensivät taivasta kohden. Kyllä siinä Erkka katseli Åsaa kummissaan, ja ihmisten puolelta alkoi kuulua tirskahduksia.

Siinäpä oli kuulumisia tältä seurueelta. (: