Olipa kerran pieni Erkka. Erkka kuljeskeli pihalla, haistelleen, ja ehkä vähän maistellenkin. Nurmikko oli vihreää, ja tuoksui hyvälle. Kaksi muuta pientä koiraa olivat myös ulkona, Åsa istui puutarhatuolilla, jonka se oli vallannut omakseen, Urho taas istui piha-aidan vieressä, ja katseli taivaalla lintuja. Niin ihmeellisiä ne olivatkin. Erkka katseli taivaalle ja näki albadrossin, "ei, ei, ei, ei se ole albadrossi, se on västäräkki, eräänläinen pikkulintu", Urho kertoi Erkalle joka kertoi havainnostaan iloisella haukahduksella. Erkka jatkoi tallusteluaan pihamaalla, muta yhtäkkiä se pysähtyi, ja jäi tuijottamaan maata suurilla silmillään. Maassa oli mehiläinen. Ihka oikea mehiläinen. "vuh!" Erkka haukahti, ja siirtyi askeleen taaksepäin. Se muisti miten emäntä oli kertonut, että mehiläinen voi pistää kipeästi. Erkka jäi tuijotamaan tuota pikku hyönteistä. Mutta se ei liikkunut, ei edes pörissyt. Erkka haukahti. Ei tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään, mehiläinen ei liikkunut. Erkka huitaisi sitä tassulla, ei mitään reaktiota. Nyt Erkka alkoi epäillä, ehkä se ei ollutkaan se miksi Erkka sitä luuli. Urho tuli paikalla, mutta pysyi taaempana, sillä tuo ilkikurinen otus oli kerran pistänyt pikkupikku Urhoa. Mutta tuo mehiläinen taisi olla aika vaaraton, Erkka tajusi että se oli jo kuollut, varmuuden varalta se silti läppäsi sitä tassulla, ja haukahti. Mutta silti Erkka jäi vielä tuijottamaan mehiläistä. Se oli todella jännä.
Niin, ehkä sen postauksen otsikko kertoo jotaain tosta Urhon lintubongauksesta, ja Erkan mehiläiskiinnostuksesta, ja jotenkin ehkä vähän tohon kappaleeseen. (:
Taidan olla Sunrise Avenuen kova Fani isolla äffällä. Tai en taida, vaan oon. (;
SUNRISE AVENUE <3 (sori, ei liity asiaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti